Tiistairastit 11.7. Kekkosenpöytä

Tänään rastit menivät vähän niin ja näin. Mietin ensin, että jaksanko edes lähteä kahden asunnon muuttorumban keskellä, mutta ajattelin että ehkä pieni metsäsamoilu tekisi ihan hyvää.

Lähdössä vertailin C- ja B-ratoja ja päädyin turvalliseen C:hen, kun itselläni ei ollut kovin paljoa aikaa. B vaikutti tällä kertaa vähän haastavammalta kuin viimeksi, joten tarkka suunnistaminen olisi varmaan vaatinut paljolti kävelyvauhtia.

Ensimmäiset kolme rastia olivat ihan simppelit. Siihen varmaan loppui aivojen käyttö hetkeksi ja mentiin taas viime kesän "summassa suunnassa" -metodilla. Eipä se tälläkään kertaa tuottanut tulosta, minkä seurauksena oli pientä pyörimistä tiheikössä ihmetellen missä ollaan 😅 Luulisi, että tuon tiheikön reunan olisi huomannut, mutta suunapäänä piti vaan jonnekin päin taas lähteä... Noh, reitille löydettiin takaisin ja 5. ja 6. löytyivät kivuttomammin.

7. kanssa tuli taas vähän ylimääräistä lenkkiä, kun en malttanut havainnoida tarkemmin. En ole ihan varma meninkö ihan tuollaista piirtämääni reittiä, mutta ainakin jotain sinne päin. Kasille olisi kyllä voinut juosta suoraankin, mutta kun tykkään näköjään näitä lenkkejä heitellä niin meninpä tien kautta. 9. kanssa ei tullut ongelmia.

Olisi voinut mennä paremminkin tarkkuuden ja reitinvalintojen puolesta. Myös juoksu oli jotenkin todella tahmaista. Ehkä osasyynä tähän oli se, että söin vajaa tunti aiemmin aika tuhdin aterian. Tarkoitus oli syödä vasta suunnistuksen jälkeen, mutta eihän sitä malttanut olla "maistamatta" tonnikalapastaa. :D

Ensi kerralla täytyy katsoa, jos ottaisi reilummin aikaa ja oikeasti vaikka kävelisi B:n läpi ajatuksen kanssa. Siitä olisi varmaan paljon enemmän hyötyä, kuin sinne tänne säntäilystä C-radalla ihan vain sen toivossa, että tulisi hyvä aika, mitä ei tällä kertaa edes tullut. :D

C-rata: 35min45s→ 9. (13)
(Laskin porukassa menijät yhdeksi)

Testissä MOBO

Viime perjantaina heräsin jo 05.00, kun kyyti Häkkilästä Äänekoskelle sattui lähtemään jo silloin. Koska olo oli ihmeen pirteä jo niin aikaisin, ajattelin  hyödyntää epätavallisen olotilan ja lähteä suunnistelemaan hyvissä ajoin.

Tällä kertaa en lähtenyt etsimään perinteisiä kiintorasteja, vaan kokeilin Mobo-suunnistusta. Se on mobiilisovellus, jossa on suunnistuskarttoja ympäri Suomea. Niihin on merkitty maastoon sijoitetut rastit, jotka voidaan leimata QR-koodien avulla. Sovelluksessa on mahdollista käyttää myös kompassia, mutta itse en sitä kokenut tällä kertaa tarpeelliseksi, joten en kokeillut.

Aloitin 3. rastista, sillä 1. en löytänyt (XD) ja 2. olin etsinyt aiemmin. 3 löytyi helposti, sillä se oli ihan polun varressa ison kiven lähettyvillä. Siitä lähdin polkua kohti 4. rastia. Aamuiset aivot eivät olleet kuitenkaan terävimmillään ja helpoksi kuvitellulla reitillä tuli pummi (sanasto hallussa 😎). En malttanut katsoa tarkemmin karttaa ja maastoa saapuessani pururadalle. Niinpä en huomannut, että samasta kohdasta lähti kaksi polkua eri suuntiin vaan lähdin innokkaana juoksemaan ensimmäiselle polulle, jonka näin. Ihan typerä virhe, jonka johdosta ihmettelin vähän aikaa, miten päädyin niin nopeasti asuinalueelle. Katsoin parhaaksi juosta takaisin pururadalle ja ottaa varmemman polun kohdasta, jossa pururata teki lenkin. Nelonen löytyi sitten vähän tiedon ja sattuman summana.

5. rastille en lähtenyt turvallista polkua pitkin, vaan päätin harjoittaa hieman maastoaskelta ja menin suoraa reittiä. Tällä kertaa en ihan komproinut, kuten yleensä, mutta eipä vauhti vielä päätä huimaa, kun varon vielä niin paljon askeleitani, ja reittejä voisi suunnitella paremmin. Kallioille saavuttuani huomasin jälleen, että tukevat suunnistuskengät voisi olla ihan hyvä hankinta. Tällä hetkellä kun käytän ihan tavallisia lenkkareita. Jospa ensi kesäksi viimeistään.

8. rasti löytyi helposti läheltä polkua, mutta 7. kanssa oli vaikeuksia. Polut ja kartta eivät mielestäni ainakaan täsmänneet täysin ja siitä hämmentyneenä rasti jäi löytämättä. Vähän harmitti, kun olisin sen halunnut etsiä vaikka olisi mennyt enemmän aikaa, mutta kännykästä loppui akku. :D

Kaiken kaikkiaan mobo on mielestäni kätevä sovellus omatoimiseen suunnistukseen ja lajin kokeiluun, jos ei uskalla heti lähteä kuntorasteille. Kyltit eivät ole ihan yhtä näkyviä kuin rastiliput, mutta itselleni niiden pienempi koko ei kuitenkaan tuottanut ongelmia. Leimaus QR-koodeilla on kätevää, sillä siitä näkee kuinka kauan radan suorittamiseen menee aikaa. Olisi vain pitänyt ensin lukea ohjeet leimaamisesta, sillä pidin kameraa liian lähellä koodia ja ihmettelin, miksi se ei meinaa millään leimautua. Jälkikäteen luin, että paras etäisyys olisi 20-50cm.

Seuraavaksi täytyy käydä kokeilemassa moboilua Jyväskylässä, sillä tämä Äänekosken liikuntapuisto alkaa olla jo aika nähty. :D

Tiistairastit 28.9. Lylyharjulla

Toissapäivänä piiitkästä aikaa ehdin lähtemään tiistairasteille. Pari kertaa olen tässä välillä käynyt kiintorasteilla, mutta ei se ole ihan sama asia kuin tiistairastit. Jotenkin se tunnelma on siellä niin leppoisa ja on hauska, kun vastaan juoksee muitakin suunnistajia, joiden kanssa voi heittää nopeat tunnelmat juoksun lomassa. :D

Aikaisemmin aamulla olin saanut itselleni vuokrakämpän, jonka johdosta pää oli varmaan vähän liian täynnä ajatuksia lähtiessäni. Unohdin nimittäin vaihtaa valkoiset sukkani toisiin ja ottaa mukaan vesipullon ja karttamuovin. Kerran olen suunnistanut ilman karttamuovia vesisateessa ja eihän siitä loppumatkasta enää mitään meinannut tulla, kun kartta oli ihan märkä ja repaleinen. Onnekseni kuitenkin joku toi karttamuovin lainattavaksi juuri silloin, kun olin ilmottautumassa ratamestarille. Suorituksen jälkeisestä sukkien kunnosta ei sitten sen enempää, niitä kuitenkaan tuskin olisi ollut ratamestarilla lainata. :D

Tähän mennessä olen mennyt lähinnä C-rataa, joten otin sen automaattisesti yhtään vilkaisematta muita ratoja. Noh, se osoittautui aivan liian helpoksi ja oli juostu läpi ~11minuutissa. Koska olin kuitenkin ajanut rastipaikalle parikymmentä kilometriä, en viitsinyt jättää suoritusta siihen, vaan katsoin vielä huvikseni, miltä B näyttäisi. Rastit olivat siinäkin polkujen läheisyydessä, mutta eivät aina ihan niiden kupeessa. Uskaltauduin sitten ottamaan vielä sen ja lähdin uudestaan metsään.

C-rata

B-rata

Ensimmäisellä rastilla meinasi iskeä pieni epätoivo, kun juoksin vahingossa rastin ohi ja pyörin hetken pientä ympyrää pohtien, missä kohtaa kartalla olen. Palasin sitten takaisin polulle, otin apuja isommista kivistä ja Nuijasodan muistomerkistä ja löysin kuin löysinkin rastin. Taisi keskittyminen herpaantua heti alkutaipaleella, mutta sitten lähti rullaamaan kivasti eikä iskenyt enää uusia epätoivon hetkiä.

Rata oli minulle juuri sopiva, sillä pysyin hyvin kartalla ja sain sopivasti haastetta. Muutamilla rastiväleillä pääsin harjoittelemaan johdattelevien maastonkohteiden, kuten kumpareiden ja erilaisten maastojen rajojen, hyödyntämistä. Haastetta toi myös se, että rastit eivät olleet suoraan tarjottimella heti polun varressa, vaan moni oli vähän piilossa. Kaksi rastia oli vähän jyrkemmillä kallioilla, joten lisämaustetta niiden etsimiseen toi jännitys siitä, että selviääkö tyyliin hengissä. :'D

Sijoitukset:

C-rata: 11min19s → 1. (22)

B-rata: 41min50s → 27. (53)

Kaiken kaikkiaan eiliset tiistairastit olivat itselleni yhdet parhaista, sillä ylitin itseni ottamalla vaikeamman radan ja ylipäänsä menemällä rasteille yksin. Tätä aiemmin olen käynyt rasteilla vain kerran itse ja muuten aina jonkun kaverin kanssa. Tästä lähtien aion kyllä enemmänkin käydä myös itsekseni silloin kun muut eivät pääse, sillä silloin keskittyminen on paremmin koko ajan kartassa eikä esimerkiksi höpöttelyssä. :D

Miksi suunnistan?

Koska tänään jää tiistairastit ikävästi välistä, niin sattui hyvä sauma alkaa kirjoittelemaan pitkään mielessä hautunutta blogia. Samalla pystyn arvioimaan omaa kehitystä ja pitämään yllä edes jonkin tasoista kirjoitustaitoa, joka on päässyt ehkä vähän ruostumaan välivuoden aikana. Helpoiten kirjoittamisen saa varmaan liikkeelle ihan yleisellä hölinällä siitä, miksi ylipäänsä tykkään rämpiä metsässä kartta kädessä säässä kuin säässä.

Suunnistusharrastukseni lähti liikkeelle siitä, kun lukion tokalla luokalla liikuntatunnilla opettaja sanoi, että yhden liikuntatunnin (joka oli 8.00) sai korvata käymällä paikallisen suunnistusseuran järjestämillä tiistairasteilla. Tartuin mielelläni tähän porkkanaan, sillä pari tuntia pidemmät yöunet houkuttelivat. Aikaisemmin en ollut mitenkään erityisen innostunut koulun kanssa suunnistuksesta. En vihannut sitä, mutta ei se ollut myöskään lempilajini. Odotukset eivät siis olleet korkealla. Tiistairasteilla oli kuitenkin hyvä ja kannustava tunnelma, meitä ensikertalaisia opastettiin ja ehkä se oli lopulta se ajanotto, joka sai lajiin koukkuun.

En ole koskaan ollut mitenkään erityisen innokas lenkkeilijä, jos tarjolla ei ole minkäänlaista houkutinta. Rasteilla löysin kuitenkin juoksemisen ilon, sillä suunnistaessa juoksu kulkee paljon paremmin, kun etsii intona uutta rastilippua ja yrittää päästä mahdollisimman hyvään aikaan. Juoksukestävyyskin kasvaa huomaamatta, kun käy edes suhteellisen säännöllisesti rasteilla ja yrittää muutenkin lenkkeillä pari kertaa viikossa.

Mielestäni parasta suunnistuksessa on se, että jalkojen lisäksi saa ja pitää käyttää aivoja. Jos niitä ei ole käyttänyt, sen kyllä huomaa aika nopeasti, kun on ihan puskassa eikä ole mitään hajua, missä päin karttaa mennään. :D Näin jälkikäteen ajateltuna viime kesä meni kyllä välillä vähän aivottomasti ja blogin nimen mukaisesti summassa suunnassa. :D Tänä kesänä olen kuitenkin jo alkanut havainnoimaan karttaa ja maastoa vähän paremmin, joten ehkä tässä on jonkinlaista kehitystä viime kesään odotettavissa.

Hienoa suunnistuksessa on myös se, että pääsee kilpailemaan ensisijaisesti itseään vastaan. Toki jännittävänä elementtinä ihan jo kuntorasteilla on se, miten oma suoritus sijoittuu muiden suorituksiin nähden. Vaikka varsinaisesti kilpailemaan en vielä ainakaan uskalla lähteä, voi pientä kilpailun tuntua kokea jo kuntorasteilla.

Lisäksi rasteille vetävät hienot suomalaiset metsämaisemat ja vaihtelevat paikat. Vaikka kaupungin sykkeestä pidänkin, lenkkeilen tuhat kertaa mieluummin metsän keskellä kuin kaupungissa. Ehkä se on se pieni eräirma, joka sisälläni kuitenkin asustaa.

Kaikista harrastuksistani, joita olen kokeillut, voimakkaimman flow-kokemuksen olen saanut suunnistuksesta. Ajantaju ja mahdolliset arjen huolet häviävät heti, kun emitin leimaa lähdössä ja kirmaa suorittamaan ensimmäistä suunnistustehtävää.